Ruoto suoraksi ja Rinta rottingilla!

Syksyllä 2015 starttasi Helsingin Jyryn Ikiliikeryhmä. Jyryllä on pitkä perinne liikuttaa ikäihmisiä. Lapsena, käydessäni jumppaamassa Vallilan koululla, muistan Ikinuoret-jumpparyhmän,  jotka jaksoivat liikkua.

Yhtenä Ikiliikkeen pilottiseuroista, seuramme tarkoitus oli tavoittaa + 55 vuotiaita, jotka eivät ole aikaisemmin harrastaneet liikuntaa voimistelusalilla.

Ikiliikeryhmämme koostuu 58 – 94 vuotiaista. Tapaamme sunnuntaisin klo 11 – 12 Malmilla Helmi Centerissä. Saliimme vievät portaat alas, siis ensimmäinen suoritus, portaat alas! Teemme alkulämmittelyn, kuntopiirin ja lopuksi venyttelemme.  Kuntopiirissä käytämme tuoleja apuna, myös keppi, kuminauha sekä puntit ovat tulleet tutuiksi. Syksyllä ohjaajina olivat Merit Sylman ja Marja Sylman. Kevään olemme jatkaneet samoilla teemoilla. Ohjaajina Marja Sylman ja Elina Rantala, varalla Birgitta Rantala. Olemme pitäneet tärkeänä, että salilla on aina kaksi ohjaajaa. Turvallisuutta! Kerran on sattunut sairauskohtaus, jolloin kutsuimme ambulanssin. Tiimimme toimi nopeasti!

Tunti on haaste, liikkujat ovat todella ikääntyneitä.  Selvästi ryhmässä on tapahtunut edistystä  ja tämä motivoi meitä jatkamaan eteenpäin. Hyvällä rytmityksellä ja juomatauoilla olemme saaneet iloisen ja reippaan ilmapiirin.

Annikki 94 v. : Ruoto suoraksi ja Rinta rottingilla !

Marja Sylman, Helsingin Jyry

Kuinka Ikiliike toteutuu Takussa?

Osmo Muro ja vaimonsa Sirkka-Liisa.

 

Takun jäsenkunnasta reilusti yli puolet on eläkeläisiä ja monet heistä harrastaneet liikuntaa vuosikymmeniä. Ryhmissä on myös vaihtuvuutta ja erityisesti syksyllä saadaan uusia kuntoilun aloittajia.

 

Takun tanhuryhmä Supikas on oiva esimerkki Ikiliikkujista. Ryhmän koko on 25 tanssijaa. Nuorimmat ovat ylittäneet 55 vuoden iän ja vanhin on 76-vuotias. Kerran viikossa kokoonnutaan harjoittelemaan kansantansseja. Liikunnan lisäksi joudutaan käyttämään muistia monivuoroisten tanssien ja askelikkojen oppimiseksi. Kansantanssi on siinäkin suhteessa hyvä harrastus, että fyysinen kosketus eri tanssijoihin lujittaa yhteenkuuluvuutta. Sosiaalisen yhdessäolon merkitystä ei voi olla korostamatta. Se on tärkeä tapahtuma ja harjoituksiin on mukava tulla tuttujen ihmisten pariin.

Supikas-ryhmä on osoittanut liikunnan merkityksen osallistujissaan. He ovat pitkäjänteisesti vuosikymmeniä harrastaneet kansantanssia, jossa musiikin ja tanssin yhteisvaikutuksesta on aikaansaatu harmoninen kokonaisuus ja lisäarvona vielä perinteen säilyttäminen.

Osmo Muro, kansantanssin harrastaja

Tampereen Kuntoliikunta ry

Ikiliike innostaa Vaajakoskella

Yhteistyöllä lisää voimaa!

Illusion on Vaajakoskella marraskuussa 2014 perustettu tanssi- ja voimisteluseura, joka tarjoaa harrastusmahdollisuuksia vauvasta vaariin. Ikiliike-hankkeeseen mukaan pääsimme keväällä 2015. Koulutuksissa saimme ensiarvoisen tärkeää tietoa esim. markkinoinnista.

 

Syksyllä 2015 aloitimme kolmella yli 60-vuotiaille suunnatulla tunnilla. Tarjontaamme kuuluivat Shindo, tanssillinen tunti ja kuntopiiri. Ikiliike-tunnit toteutuivat kolmen eri ohjaajan toimesta. Jumppapäivät olivat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Haasteeksi osoittautui kohderyhmän tavoittaminen. Niinpä olemme jalkautuneet paikalliseen kauppakeskukseen info-pöydän kera muutaman kerran. Kauppareissuilla olemme tavoittaneet uusia jäseniä Ikiliike-tunneillemme. Myös ilmoitustaulunäkyvyys on ollut tärkeässä osassa sekä kirjoittaminen paikalliseen lehteen on ollut jäsenmäärän kasvattamisen kannalta järkevää.

Syksyllä 2015 ryhmäläisiä oli kymmenen. Keväälle 2016 laitoimme tavoitteeksi, että tuplaamme osallistujamäärät. Tähän tavoitteeseen pääsimmekin! Tällä hetkellä Ikiliike- kortin seurassamme on lunastanut 23 henkilöä. Iloksemme saamme todeta, että uusia kokeilijoita tulee kaverin suosittelemana koko ajan lisää. Käytössämme on myös tutustumiskortit, joita olemme jakaneet ryhmäläisten kautta. Kevätkausi kestää huhtikuun loppuun. Viimeiselle kerralle olemme suunnitelleet yhteistä ulkoliikuntahetkeä, joka huipentuu nuotiolle makkaroiden ja kahvin kera.

Kesälläkään ei aivan lomailla jumpasta. Tarjoamme ikiliike-ryhmälle keskiviikkoaamuisin ohjattua ulkoliikuntaa urheilukentällä ja pururadalla. Teemana sauvakävely ja kuntopiiri. Lisäksi ryhmäläiset saavat halutessaan rajattomalla kortilla osallistua iltaryhmiin, joissa tarjolla esim. Lavis ja Shindo.

Olemme teettäneet ryhmäläisillä palautelomakkeet, jotta voimme suunnitella jatkoa toiveiden mukaan. Palaute on ollut positiivista ja ryhmäläiset ovat olleet tyytyväisiä tarjontaan. Näinpä olemme alustavasti suunnitelleet, että tuntitarjonta ensi syksyllä on ainakin saman laajuinen. Lomakkeissa useampikin toi esille, että ohjattu kuntosaliharjoittelu olisi toivelistalla. Tätä pitää ryhtyä selvittämään miten pystyisimme toiveen toteuttamaan.

Vaajakoskelta lähetämme Ikiliikkeen osalta oikein aurinkoista ja jumpan täyteistä kevättä kaikille!

 

Susanna Raasakka

Yksi Ikiliikkeen ohjaajista

Pienin askelin eteenpäin

Useiden voimisteluseurojen ajatuksena on tarjota kehittävää ja tasokasta liikunnallista toimintaa aikuisille ja lapsille.  Toiveena saattaa olla elämyksellisiä hetkiä, yhdessäolon iloa sekä liikunnan riemua. Saliliikuntaa ei ajatella useinkaan ikäihmisten aktiviteetiksi. Voimisteluliitto otti ison haasteen vastaan, kun se aloitti Ikiliike-pilotin kolme vuotta sitten.

Kemin Naisvoimistelijoiden Ikiliike-ryhmä oli yksi pilottiseuroista.  Ryhmämme toiminta-ajatuksena on ollut vähän liikkuneiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden aktivoiminen liikuntaan. Ryhmän toiminta on vakiintunut ja ryhmäläiset ovat sitoutuneita. Harjoittelun tavoitteena on ollut lihasvoiman, kestävyyden, liikkuvuuden ja tasapainon parantaminen sekä henkisen vireyden ja toimintakyvyn säilyminen. Olemme havainneet positiivisia vaikutuksia osallistujien koordinaatiokyvyssä, lihasvoimassa, ja tasapainossa.

Sanotaan, että mieli ja aivot nauravat, kun ihminen liikkuu. Olemme ottaneet välillä välipalaksi aivojumppaakin, jolloin jokainen vuorollaan näyttää liikkeen ja kaikki tekevät sen. Tunneista on jäänyt mieleen se, ettei kotiin ole kiirettä jumpan jälkeen ja naulakolla käy kova porina.

Huivitanssin lumoissa

 

Nyt pilottikauden lopussa kuljemme yhdessä eteenpäin murtaen uusia esteitä. Olemme siirtyneet istumaliikkeistä seisomaan, perusliikkeistä vaativampiin, mm. circuitiin. Pyrimme lattialiikkeisiin sekä lisäämään suoritustempoa ja -aikaa. Liikkeemme ei ole saanut aikaiseksi ihmeitä, mutta se on vienyt ryhmäämme eteenpäin arvokkaasti, hitaasti, vakaasti ja varmasti. Toivomme, että syksyllä pääsemme ideoimaan lisää mm. tanssilliseen liikuntaan.

Elämä on dynaamista, koko ajan muuttuvaa. Se on altis erilaisille ulkoisille vaikutteille, kunhan vain jaksamme luoda niitä. Ikiliikkuminen vie eteenpäin. Askeleemme ovat olleet pieniä, mutta ehkäpä ne saavat lisää pituutta ja ajatuksemme avaruutta. Matkalla tarvitsemme uusia kulkijoita ja uusia ideoita, mutta pysymme vakaasti Ikiliike-mottomme takana: ”Tule mukaan! Seuramme ja Ikiliike ovat sinua varten, jos et ole päässyt juurikaan liikkumaan tai liikuntakykysi on rajoittunut syystä tai toisesta!”

 

Eija Jokinen

Kemin Naisvoimistelijat ry

Oma tahti, paras tahti

Terveyttä, iloa ja yhteenkuuluvuutta, sitä on Ikiliikeryhmä parhaimmillaan.

Ajattelin ensin että kuulinkohan oikein, kun tuttavani houkutteli mukaan Tampereen Naisvoimistelijoiden kuntopiiriin, kertoo pian 90 -vuotias sotainvalidi Bengt Stenvall. Porukan seniori ei ole katunut. Häntä vetää Ikiliike -ryhmään mukava ilmapiiri ja iloinen seura ja tietysti liikunta. ”Mukana on kivoja naisia, mutta onneksi muutama mieskin.”

Tampereen Naisvoimistelijoiden Ikiliike -ryhmä aloitti vuoden 2015 syksyllä. Osallistujia on kertynyt parikymmentä.  Ryhmän ohjelmassa on kuntosali, jumpat, vesivoimistelu ja soutuspinning. Myös ravintotieto ja kehonkoostumuksen mittaus ovat kuuluneet ohjelmaan.

Jumpparyhmässä syntyy pientä ”kinaa” kyykyistä: ehkä joskus, parasta kaikesta, vähän vähemmän kerralla. Pauli Suominen on kyykkyjen kannattaja. Hän tykkää myös lankusta ja sykettä nostattavista askelluksista.  Pirjo Lehtonen sanoo että ikiliikeohjaaja voi olla nuori, kunhan tajuaa, ettemme pääse yhtä ketterästi lattialta ylös kuin parikymppiset.

Kaarina Lehtonen sanoo, että ikiliikejumppa on hauskaa ja 70+ ikäiselle sopivaa liikuntaa. Venytyksiä, taivutuksia ja rentoutusta on sopivassa suhteessa. ”Oma tahti paras tahti, sanoi ohjaaja Mari Salminen heti alkuun.  Se tuntui hyvältä. Myös soutuspinningistä olen tykännyt. Ohjelman oli monipuolinen, vauhti vaihteli ja välissä oli venytyksiä. Tehokasta, muttei kuitenkaan ylivoimaista.”

”Tärkeää on myös koko porukan hyväksyvä ja lämminhenkinen suhtautumien toinen toisiinsa”, sanoo Pirjo Kanerva, jonka mielestä Ikiliike tarjoaa parhaimmillaan psykofyysistä hyvää oloa.  ”Sitä osoitti meidän Tiikerit tankkiin esityksemmekin. En tiedä, oliko yleisöllä hauskaa, mutta meillä ainakin oli. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvoi huimasti, kun uskallettiin heittäytyä.”

Myös Christel Kautialan mukaan rento ilmapiiri on tärkeää.  Hyvä ohjaaja osaa luoda sellaisen; olla innostava ja asiallinen ja jokaisen ryhmäläisen tilanteeseen eläytyvä. Hyviä neuvoja Christel kertoo saaneensa myös toisilta ryhmäläisiltä.

Kuntosaliohjaajan Tuula Rinne-Palo-ojan mielestä Ikiliike -ryhmän ohjaaminen on haastavaa ja antoisaa, koska porukka on sosiaalinen ja motivoitunut. Tuula laatii jokaiselle halukkaalle oman kunto-ohjelman.  Vaihtoehtoja pitää olla, sillä tässä iässä jokaisella on jo omat kremppansa.  Moni yli 60 vuotias saattaa Tuulan mukaan yllättää itsensä sillä, että jaksaakin enemmän, kuin oli kuvitellut.

Tuulan tietoisku käsittelee tällä kertaa rasva- aineenvaihduntaa. ”Pitää syödä omega kolmosta ja hengästyä ainakin kerran päivässä” ”Entä lähteekö tällä ohjeella vatsamakkarat?  ”Valitettavasti ei, siihen tarvitaan 500 vatsaliikettä joka päivä”. Mutta ei kannata masentua.  Tärkeämpää kuin makkarat, on Tuulan mukaan keskittyminen sekä voiman että kestävyyden hankintaan.  Voima tulee lyhyillä sarjoilla ja isoilla painoilla, kestävyys pitkillä sarjoilla ja pienillä painoilla.

Bengt huomaa, että porukan nuorimman Kirsti Seppälän teepaidassa lukee Au revoire tristesse. Hyvästi ikävä. ”Siinä tämä tunnelma on sanoiksi puettuna.” Kirsti vahvistaa että näin on ”Tähän joukkoon oli helppo tulla. Toisin kuin Fitness -saleilla, täällä kaikki tervehtivät. Heti tunsin olevani kotonani.” Jalkaprässiin ei kuitenkaan kannata mennä Benkun jälkeen, ettei masennu. Painoja oli seniorin jäljiltä 200 kiloa.

 

Sukupolvesta toiseen

Tänä vuonna 118 -vuotias Tampereen Naisvoimistelijat on Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen naisvoimisteluseura. Seurassa on tarjottu monipuolista, iloa tuottavaa ja terveyttä edistävää liikuntaa kulloisenkin ajan hengessä. Pienestä alusta on kasvanut vahva ja elinvoimainen voimisteluseura, joka liikuttaa yli 30 ryhmässä noin 500 voimistelijaa vauvoista senioreihin eri puolilla Tamperetta. Senioriliikunnan tarpeen Naisvoimistelijat tiedosti jo 80-luvulla, jolloin aloitti seuran Ikivireät -ryhmä, Terveysliikuntaryhmä käynnistyi 90-luvulla ja seura oli mukana SVoLin Terveysliikunnan kumppanushankkeessa ja käynnisti matalankynnyksen ryhmän 2005, joka toimii nykyisin kuntomix-nimisenä, jonka jatkoa nykyinen Ikiliike oikeastaan on.

Naisvoimistelijat on osallistunut jo kolme kertaa omalla ohjelmallaan myös kansainväliseen Golden Age Gym -festivaali tapahtumaan, joka tänä vuonna järjestetään Sloveniassa.

Joulujuhlaesitys Tiikerit tankkiin hauskuutti sekä esittäjiä että yleisöä
 

Jalka nousee ulkoilmassakin. Ohjelmassa on ollut myös ulkokuntosali.

 

Kokeiltiin tätäkin: joogaa ja taidetta.

 

Kristiina Harjula, TNV

 

Terveisiä Mikkelistä!

Mikkelin Naisvoimistelijat starttasivat syksyllä 2015 mukaan IKILIIKE-hankkeeseen ja vaikka IKILIIKKEEN toimintaan on lähdetty hiljalleen mukaan on palaute ollut hyvinkin positiivista. Seura on tarjonnut IKILIIKKEEN nimissä yhden tunnin ikääntyville seuran jäsenille erilaista jumppaa viikoittain, mutta suunnitelmissa on ollut tuoda mukaan myös toinen viikkotunti. Toisen tunnin sijoittaminen kalenteriin on ollut vain salivuorojen puutteen takia vaikeaa näin kesken kauden. Sen sijaan olemme tarjonneet Kiltalaisille kerran kuukaudessa omia tunteja niin tanssia kuin kehonhuoltoakin. Ensi syksynä jumppakalenteriin tulee myös toinen vuoro IKILIIKKEELLE. Eräs IKILIIKKEEN jäsen kiteyttää ajatuksensa toiminnasta näin:

 

IKILIIKE 60+

Iloinen kiitos Mikkelin Naisvoimistelijat ry:lle

Saimme meille iäkkäille voimistelijoille tarkoitetun ja suunnitellun jumpparyhmän. Ikiliike jumpat maanantaisin 17.00-18.00 entisen Yhteiskoulun, nykyisen Päämajakoulun, yläsalissa. Monet koulumuistot tulevat mieleen rappuja ylös kävellessä kolmanteen kerrokseen ”juhlasaliin”. Ja onhan tämä kävely hyvää alkuverryttelyä.

Syyskaudella kaksi ohjaajaa vuorottelivat, kuntovoimistelua kahtena viikkona ja tanssillista kaksi seuraavaa. Kuntovoimistelu oli hyvää sykkeen kohotusta, hyviä venytyksiä, erilaisia välineitä ja kuntopiiriä eli juuri sitähän me ikäihmiset tarvitsemme. Tanssillinen ei oikein ehkä tavoittanut kaikkia.

Kevätkausi on alkanut mukavasti, tanssillinen jäi pois, kuntovoimistelun ohjaaja vaihtui ja jumpparyhmäkin näyttää nyt vakiintuneen. Mukava nuori ohjaaja kyselee sekä esittää vaihtoehtoja liikkeisiin, on ollut hyvä kuminauhajumppa ja luvassa on muita välineitä. Musiikki on mielestäni meille sopivaa ja myös osa kokonaisuutta. Hikisenä, rentoutuneena ja hyvää oloa tuntien on mukava tulla kotiin lämpimään suihkuun. Uskon ja toivon IKILIIKKEEN jatkuvan. Ohjaajalle voimia ikäihmisten ohjaamiseen ja tarvittaessa lisäkoulutusta. Ihana maanantai jumppapäivä!

72-vuotias kiltalainen

Valssia ja laukkaa

Helsingin Naisvoimistelijat ry on vuonna 1905 perustettu voimisteluseura. Viime marraskuussa seuramme täytti kunnioitettavat 110 vuotta. HNV toimii eri puolilla Helsinkiä ja liikuttaa laajalti eri-ikäisiä.

Ikiliikkeen alle kuuluvia ryhmiä meillä toimii tällä hetkellä neljä: kuntojumppa, Ikilatino, Senioritanssi sekä Ikämoto. Yritimme käynnistää myös IKILapsi-ryhmää, mutta valitettavasti vielä ainakaan ei homma saanut tuulta alleen.

Itse riekun ihanien rouvien kanssa Ikämotossa ohjaajan roolissa. Olen ikäihmisten kuntoutukseen syventynyt fysioterapeutti ja sitäkin kautta tiedän kuinka äärettömän tärkeää on pitää ja eritoten SAADA henkilö liikkeelle varttuneella iällä. Ryhmän ohjaajana toimiminen on ollut todella palkitsevaa, kun saa nähdä ja kuulla kuinka kenenkin voima tai tasapaino, tai jopa kaikkinainen toimintakyky, on ryhmän myötä kehittynyt. Ryhmässä fyysinen puoli on tärkeää, mutta sosiaalinen puoli vähintään yhtä tärkeää.

Uuden porukan ja harrastuksen pariin lähteminen on monelle jännittävä asia ja vaatii rohkeutta, mutta se rohkeuden teko kyllä kannattaa! Meilläkin apuvälineiden kanssa liikkuvat rouvat uskaltautuivat tulla katsomaan ryhmän alkaessa, että mistä tässä heidän kotinsa lähellä järjestettävässä jumpassa on kysymys ja poishan heitä ei sitten päästettykään ;).

Tässä yhden jumppaajamme upea näkemys Ikämoto ryhmästämme:

”On Ikämoto täyttä taikaa

ohjeet, rytmi, ilo raikaa.

Pomppua patjalla, valssia, laukkaa,

aidat, pallot, steppilauta paukkaa.

Venytystä, kurkotusta, katse siirtyy kattoon

Hengitellen, rentoutuen selkä nojaa mattoon.

Tasapaino, liike karttuu

lapsen lailla into tarttuu.

Siis vanhakin nyt nuortuu

ja koukkuselkä suortuu.

On Ikämotoon helppo tulla

omat voimat, tahti sulla.

Askeleita napakasti, heiluu pää ja tukka

varusteena hyvä liukuestesukka.”

-Sirkka 78v.-

 

Ikämoto-ryhmäläisiä. Kuvassa vasemmalta oikealle: Maikki, Sinikka, Anja ja Sirkkaliisa

 

 

Helsingin Naisvoimistelijat, Eveliina Ohtonen

 

 

TUUSULA IKILIIKKEESSÄ: VÄLILLÄ IRVISTÄEN, MUTTA USEIMMITEN HYMYSSÄ SUIN

Tuusulan Naisvoimistelijat käynnistivät Ikiliike-tunnit syksyllä 2015. Ennen aloitusta esittelimme toimintaamme erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Tuusulan taiteiden yössä, seuran kevätnäytöksessä ja kirjastolla. Järjestimme ennen kauden alkua myös Ikiliike-startin, jossa ohjaajat esittelivät tuntejaan.

Marja-Leena Karhapää esittelemässä Ikiliikettä

 

Seurassamme on kolme Ikiliike-ohjaajaa. Outi Nokelainen ohjaa Teematiistaita, jossa teema vaihtuu kuukausittain. Teemoina ovat mm. tasapaino, venyttely, kuminauha ja tanssillinen liikunta. Tämän tunnin jälkeen siirrytään terapia-altaaseen, jossa jatketaan Virkeäksi vedessä -teemalla.

 

Iloiset Ikiliike ohjaajat M-L Karhapää, Merja Kanerva ja Outi Nokelainen

 

Keskiviikkopäivä aloitetaan aamukuntosalilla, jossa käy kymmenkunta reipasta aamuvirkkua. Tuntia ohjaa Marja-Leena Karhapää. Illalla Ikivireät-ryhmä starttaa vaihtuvilla teemoilla ja ohjaajan toimii Merja Kanerva.

Aamukuntosalin reippaat aamuvirkut

 

Viikon Ikiliike-jumpat huipentuvat torstain naisenergiaa pursuavaan Ladyt-ryhmään Marja-Leenan johdolla. Tämän jälkeen rauhoitutaan vielä Asahin merkeissä.

 

TERVEISIÄ JUMPPAAJILTA

Ryhmissämme on liikkujia, jotka ovat uskollisesti käyneet Tuusulan Naisvoimistelijoiden jumpissa usean kymmenen vuoden ajan. He ovat nyt luonnollisesti siirtyneet Ikiliike-ryhmiin toivoen hieman rauhallisempaa tahtia. Toki löytyy heitäkin, jotka edelleen osallistuvat vaativiin naisten tunteihin Ikiliikkeen lisäksi. Uudet Ikiliike-liikkujat ovat ottaneet ryhmät omikseen osallistuen vaihdellen eri ohjaajien tunteihin.

Tuula Lehtonen innostui syksyllä Ikiliike Aamukuntosalista nähtyään ilmoituksen ryhmän starttaamisesta. Jäätyään pois työelämästä hän oli harkinnut osallistua ikääntyvien kuntosaliryhmään. Ryhmä alkoikin kuin tilauksesta samaan aikaan, kun eläkepäivät koittivat. Myös muu Ikiliike-tarjonta kiinnosti Tuulaa. Hänellä on ajatuksena säilyä toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään, koska lapsenlapset tarvitsevat mummia peuhaamaan.

Tuula kokee Ikiliike ryhmät hienosti toimiviksi. On mukava liikkua samanikäisten ja -tasoisten seurassa. Hänen mielestään ohjaajat ovat iloisia ja päteviä, ja ryhmistä on saanut monta mukavaa ja samanhenkistä uutta ystävää. Välillä irvistellään kuntosalilla ja tunteillaan Ladyjen kanssa.

Tuula Lehtonen kuntosalilla: hymy tulee väkisin, vaikka välillä joutuu irvistämään

 

 

Supermiehiä ja supernaisia

Jämsän Naisvoimistelijat ry on 110-vuotias voimisteluseura, joka tarjoaa yhdessä liikkumisen iloa   niin lapsille, nuorille ja perheille kuin aikuisille ja ikääntyneillekin. Kunniakkaan iän saavuttaneessa elinvoimaisessa seurassa on 301 jäsentä, asialle omistautunut ja innovatiivinen hallitus sekä motivoituneet ja pätevät ohjaajat ja apuohjaajat. Yhteinen kiltatoiminta paikkakunnan kahden muun naisvoimisteluseuran kanssa on vireää.

Ikiliike-ryhmä on ollut mukana Jämsän Naisvoimistelijoiden jumppatarjonnassa syksystä 2014 lähtien. Seurassa on tällä hetkellä kaksi Ikiliike-ohjaajan perus- ja jatkokoulutukset käynyttä ohjaajaa. Ikiliike-tunnit sisältävät toimintakykyä ylläpitäviä tasapainoharjoitteita, kehonhallintaa ja lihasvoimaharjoitteita eri välineillä sekä kuntovoimistelua ja kehonhuoltoa venyttelyineen. Keväällä 2016 Jämsän Naisvoimistelijoiden Ikiliike-ryhmä kokoontuu keskiviikkoiltapäivisin Jämsässä Särkijärven kuntotalolla. Kuntotalolta on jumpan jälkeen kätevä käydä pulahtamassa järvessä myös talvisin. Pienehkössä salissa on isot peilit ja monipuolinen liikuntavälinevalikoima ja sieltä puuttuu koulujen valtavien liikuntasalien kliinisyys ja kolkkous. Tila on omiaan vahvistamaan lämmintä ja tiivistä Ikiliike-yhteisöllisyyttä.

Ryhmäläiset saapuvat usein hyvissä ajoin paikalle, sillä onhan tärkeää vaihtaa kuulumiset jumppakavereiden kesken ennen tunnin alkua. Vaihtelevat tuntisisällöt vaihtoehtoineen palvelevat erilaisia liikkujia. Aloittelijat saavat kehittävän, turvallisen ja tehokkaan harjoituksen, kun taas kovakuntoisimmille tunti voi olla hieman kevyempi palautumista edistävä treeni viikon keskellä. Osa jumppaajista jää Ikiliike-tunnin jälkeen ottamaan vielä uuden hien Lavis-lavatanssijumpassa.

Ikiliike-tunnit viehättävät ryhmäläisiä monipuolisuudellaan, rauhallisuudellaan, innostavuudellaan ja virkistävyydellään. Vaikka ryhmä on Jämsän Naisvoimistelijoiden järjestämä, ovat myös miehet erittäin tervetulleita mukaan. Näillä tunneilla on aina aikaa tehdä liikkeet kontrolloidusti, omaan rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä välillä. Välillä on toki arjessa selviytymisen edistämiseksi tarpeen tehdä myös nopeutta, reaktiokykyä ja ketteryyttä kehittäviä harjoituksia.

Toiset pitävät tehokkaista oman kehon painolla tehtävistä harjoitteista, kun taas toiset syttyvät eri välineillä voimistelusta. Lempituntisisällön saati lempiliikkeen nimeämisessä ryhmäläisille iski valinnan vaikeus, koska niin monenlaiset teemat ja liikkeet ovat heillä mieluisia. Yhdellä ryhmän jumppaajista on kuitenkin selkeä suosikkiliike: lankku. Lankku eli pito kyynärvarsien ja polvien tai päkiöiden varassa onkin varsin tehokas ja kokonaisvaltainen lihaskuntoliike keski- ja ylävartalolle. Liikkeestä löytyvät tasot aloittavasta ikiliikkujasta konkariliikkujaan. Muutamalla viime kerralla Ikiliike-ryhmässä olemme tehneet tuttua, mutta uuden nimen saanutta selkä- ja keskivartalonhallintaliikettä, jossa nostetaan konttausasennossa ristikkäistä kättä ja jalkaa ilmaan. Liike jäi mieleen uuden nimensä ansiosta: supermies. ”Supernainen” on puolestaan supermies-liikkeen hieman haastavampi versio: ristikkäisiä raajoja siirretään ilmassa kauemmaksi keskilinjasta. Supermies ja -naisliikkeiden sekä muiden Ikiliike-harjoitusten jälkeen keho tuntuu sopivasti rasitetulta ja olo on voimakas. On rentoutumisen ja venyttelyiden aika.

 

Tiina Riihinen, toinen Jämsän Naisvoimistelijat ry:n Ikiliike-ohjaajista

Mukavuusalueella ja vähän sen ulkopuolellakin

Moni meistä on elämänsä eri vaiheissa osallistunut erilaisille ryhmäliikuntatunneille. Tarjolla on nykyään kaikkea zumbasta ja vesivoimistelusta liikkuvuusharjoitteluun ja esimerkiksi äijäjumppaan. Jokainen liikkuja on erilainen. Yksi tiistaitunnille saapuva jumppari on kiireinen uraohjus, joka sukkuloi päiväkodin, ruokakaupan ja työpaikan väliä. Hänelle viikoittainen liikuntahetki on aikaa itselle. Toinen ryhmäläinen on eläkeläinen, joka käy tunneilla liikunnan parista saatuja ystäviään tapaamassa ja samalla vetreyttämässä jäseniään. Kolmas on vaikkapa se takarivin puolivastahankainen mies, joka tulee jumppaan vuosi toisensa jälkeen, koska ”vaimo pakotti”. Jokainen liikkuja on yksilö ja kokee ohjaajan ja tunnin omalla tavallaan. Mutta millaisia ihmisiä ovat ohjaajat?

Stereotyyppisin liikunnanohjaaja huutaa hymy korvissa ”jaksaa, jaksaa!”, kun kyykkyjä on tehty jo noin sata liikaa. Tuo ohjaaja on varmasti syntynyt trikoot jalassa ja tuttipullon sijaan hän on aina pidellyt kahvakuulaa. Kouluaikojen Cooper-testeissä muut vasta sitoivat kengännauhojaan, kun hän jo olisi suorituksellaan saanut Lasse Viréninkin hiljaiseksi. Tai sitten ohjaaja on ammattilaisurheilija, joka tekee liikunnanohjaustyötä varmasti vain pikkurahan vuoksi. Eihän mestaria voi kiinnostaa tavallisten pulliaisten heiluminen! Miten hänen tunneilleen kehtaa perusjumppari mennäkään, ohjaajahan tikahtuu nauruun! Parempi vain pysytellä kotona ja potkia neljä vuotta sitten ostettua jättipalloa nojatuolin taakse piiloon.

Itse aloitin ohjaamisen hevosharrastukseni kautta kolme vuotta sitten. Kouluttauduin ratsastuksen oheisliikunnan ohjaajaksi ja vedin kauhajokisen ratsastusseuran jäsenille matalan kynnyksen jumppaa kerran viikossa. Vuoden kuluttua harrastus muuttui palkalliseksi, kun siirryin Kauhajoen Karhu Siskot ry:n listoille ohjaamaan. Aloitin satujumppatunneista. Leikkiä ja riemua, varmasti iloiset asiakkaat, mikäs sen mukavampaa! Tein myös muutaman ohjaustuurauksen aikuisten ryhmissä. Keskittyneisyys ja vakavuus olivat pelottavasti erilaiset kuin lasten kanssa työskennellessä! Toisaalta kaikki pysyivät omilla paikoillaan ja tekivät juuri niin kuin käskin. Voisiko tällaisia tunteja ohjata enemmänkin? Pikapuoliin jätin satujumpat taakseni ja aloin vetää kolmea aikuisryhmää. Tuli tavallista kuntojumppaa kohderyhmänään keski-ikäiset naiset. Ikääntyvien tunneille eksyi jo miehiäkin, ja aloitin seurassamme vielä ohjatun kuntosaliryhmänkin vetämisen.

 

Käyn säännöllisesti Voimisteluliiton koulutuksissa ja erilaisilla ideapäivillä. Todellisuudessa osaaminen ja varmuus tulevat vain pidettyjen tuntien myötä. Jos olen suunnitellut esimerkiksi tanssillisen alkuverryttelykappaleen, nykyään saatan jo muistaa huikata paria tahtia ennemmin, mikä liike seuraavaksi tuleekaan. Alku-uralla sydän hakkasi miljoonaa ja tunnin jälkeen saatoin hölmistyneenä miettiä salin tyhjennyttyä, että mitähän ihmettä äsken oikein tapahtui ja mitenköhän tämä tunti meni, tuleekohan kukaan ensi viikolla. Kiitos armeliaiden ja huumorintajuisten jäsenten, parkkipaikat ovat nykyään täynnä autoja ja ihmiset käyvät viikoittain tunneilla. Pidän hämmentyneistä ilmeistä ja olenkin toisinaan rikkonut jäätä ottamalla vaikutteita esimerkiksi lastentunneiltani. Voi sitä liikkumisen riemua, kun aikuiset ihmiset alkukankeuden ja –järkytyksen jälkeen kirmaavat alkuverryttelyksi hippaleikissä ympäri salia! Kuinka moni onkaan pelannut polttopalloa sitten lapsuusvuosien?

Tuntien suunnittelu on ydinfysiikkaa, jos tavoittelee kaikkien miellyttämistä. Pyysin kerran palautelaatikkoon luettavaa. ”Ei kuminauhoja” antoi hieman erilaisen viestin kuin ”ihana kumpparijumppa tänään, lisää tätä!”. Hän, joka kirjoitti ”venytyksiä saisi olla enemmän” –lapun, ei tosin lähtenyt tunnilta kesken pois kuten ei ”lisää rääkkiä vaan, venytellä ehtii kotonakin” –kommentin jättäjäkään. Makuja on monia myös musiikkiin liittyen. Jokunen nuorempi ryhmäläinen on aluksi näyttänyt hieman kummeksuvan minun, kolmekymppisen ohjaajan musiikkimieltymyksiäni. Tulee ihan eri fiilis saada polvennostoihin tahti Yölinnulta kuin soittaa jotain rauhallista hissimusiikkia! Aina välillä salista kuuluu kommentointia vieruskavereiden kesken: ”oi, tää on niin ihana!” Eräs saamani kommentti kuului: ”näillä sun tunneilla on kamala käydä, kun alkaa aina tehdä mieli lähteä tansseihin eikä keskellä viikkoa oo mitään missään!”

Ohjaajan työ on ollut minulle, koululiikuntaa aina inhonneelle ihmiselle täysin uusi maailma juuri ja juuri mukavuusalueen rajoilla; unohdanko liikkeitä? Entä jos soitin hajoaa? Onkohan punnerruksia liikaa, kun en ole oikein hyvä niissä? Jokaisen tunnin jälkeen on kuitenkin voittajafiilis ja energiaa vaikka koko kylälle jaettavaksi! Mukavin saamani palaute on tullut eräältä ikääntyvien ryhmän uudelta liikkujalta, joka tunnin jälkeen kiitteli hyvää liikevalikoimaa ja mukaansatempaavia musiikkivalintoja. ”Niin sinäkö oot ihan ammatiltasi täyspäiväinen liikunnanohjaaja?” -Eeeen, teen tätä vain iltapuhteeksi. Mä oon sähköasentaja. Uskalla ryhtyä ohjaajaksi, työ on valtavan antoisaa ja varsinkin hauskaa!

Niina Jokinen, Kauhajoen Karhu-Siskot ry